Empirical Research on Western Popular Music 1993 – 2006 That Was Cucumber Farmer

(2 CD w / Pink Twins) is out november the 1st, 2007


On the release of the new double album, we wish to inform you, that Cucumber Farmer does not wish to be inducted into The Rock and Roll Hall Of Fame.

We feel rock music, known for its youthful rebeliousness should not be walled in inside a sterile museum. A Long-time advocate of a live fast and die young –attitude, Cucumber Farmer is deeply confused about the wish expressed by the music industry to museally arrest the development of something as constantly evolving as Cucumber Farmer.

”We are no monkeys of yours, why indeed would we be? We feel your museum is urine served with fine wine”, the collective ponders.

We do not wish to take a public stand on the possible NATO membership of Cucumber Farmer at the present time.

BUY THIS ALBUM NOW!
+ GET A FREE COPY OF THE BEYOND-ALBUM


AVANT-GARDE STUDIES IN READY-MADE MUSIC

An Andalusian Dog

Add to My Profile | More Videos

Die Tivoli

Add to My Profile | More Videos


LISTEN BUY

EMPIRICAL RESEARCH ON WESTERN POPULAR MUSIC 1993-2006 THAT WAS CUCUMBER FARMER
-Full-lenght double-album with remixes of Pink Twins out in November 2007
~[oo]~ I just died in a Vegas nightclub
BEYOND
-Full-lenght album out in january 2004
~[oo]~ Sabbath of Reynold
U.S.A.
- 4-song single, out in april, 2002. 4€.
~[oo]~ Formula 3000
WOOD TALKS VOL. 1
- Compilation, out in december 1999. 7€
~[oo]~ French Connection
FRENCH CONNECTION 10"
- White vinyl, out in july, 1998. Sold out.
~[oo]~ Espoo
~[oo]~ Jamaica Surprise


FOR FURTHER INFORMATION, PLEASE CONTACT

CUCUMBER FARMER
Manu Haapalainen
Ulvilantie 11 a d 15
00350 HKI
Finland

Lucifer Sam Audiovisual
PL 288
33100 Tampere
Finland

+ 358-50 501 0716

American Brothers
Myspace
Last.fm


cf at americanbrothers.com



















Saint-Simon, Claude Henri de Rouvroy 1760-1825 French social philosopher. He advocated a society led by scientists and industrialists and based on a scientific division of labor resulting in spontaneous social harmony. His works, among them The New Christianity (1825), influenced later socialist thought.



Donna Haraway is an innovative and wide-ranging scholar-thinker whose work in the History of Science not only references contemporary sf writers such as John Varley, Octavia Butler, and Joanna Russ, but also influences science fiction writers exploring the interfaces between human/ machine/ animal/ information and interested in the politics of the Other -- whether that other be defined in terms of race, gender, species, or technology.

Because she deals explicitly with the theoretics of the cyborg -- the being who is part human and part machine -- she has been particularly influential on cyberpunk writers.

Focused on the metaphors which science uses and how those metaphors subtly determine the networks of power which control our world, her work ranges from primatology to epistemology, from cancer research to information technology.

Haraway is currently a professor of the History of Consciousness at the University of California at Santa Cruz.

































































CUCUMBER FARMER IS YOUR BILLY IDOL

Yes, how about letting Cucumber Farmer be your Billy Idol? Or, for that matter, how about being...YOUR OWN BILLY IDOL?

Yes. We know that´s what you´ve always wanted. Go on, read further!

The Ten Commandments of Billy Idol - How to join the revolution

1. Find out, where you can catch Cucumber Farmer, those partisans of dada revolution, presenting their Cucumber Farmer is your Billy Idol - symposium.

2. Gather your friends, the people you really really care for, and persuade them to join you in this event.

3. As you enter the venue at hand, do NOT leave your mobile phone to the cloak room!

4. The symposium will open with short lectures from the group members, concerning the importance of Billy Idol for the 21st century. Listen closely. You will be amazed to find how the pleasures of sound and vision can help you to take a stand against corporate dictatorship. You will begin to feel the urge to unite under the flag of Billy Idol.

5. A discussion will follow. If you have anything, anything at all, on your mind, please contact the band with your mobile phone immediately. They will be happy to answer! It will dawn on you, that this is a revolution in your own community. You will learn to listen to the needs of others.

6. God will appear.

7. During a short intermission in the programme you will have the time to discuss your experience so far with your friends. By now you will have realised Cucumber Farmer is your Billy Idol.

8. Cucumber Farmer will perform the greatest melodies of Billy Idol, in total synch with the videos to those tunes (seen in a giant screen).

9. You will reach the final level: synchronicity combined with the disharmonious renditions of Billy Idol songs will open the tremendous multiplicity of the universe to you. You will join your loved ones in a dance. With a rebel yell, you will cry: "More! More! More!".

10. By now, you will know what to do with the rest of your life. You will realise that YOU are your own Billy Idol. It is not about looking like him, or dressing up like him. It is about taking him inside your soul and letting that soul lead you through life. You will go out and spread the word with your inner Billy Idol. It will be perfect. You will be Billy Idol. Billy Idol will be you.

You will be Billy Idol. Billy Idol will be you.
You will be Billy Idol.
You will be Billy.
You will Billy.
You Billy.


Cucumber Farmer is Your Billy Idol -luentokiertue

Tiede- ja taidekombinaatti Cucumber Farmer kiertää suomalaisia yliopistoja, ammattikorkeakouluja sekä kansanopistoja syksyllä 2001 ja keväällä 2002 Billy Idol -seminaarin merkeissä. Seminaarissa pohditaan populaarikulttuurin ulottuvuuksia yhden tapauksen, 1980-luvun suosituimpiin kuuluvan rock-ikonin, Billy Idolin kautta. Seminaariin kuuluu Cucumber Farmerin jäsenten alustuksia, paneeli- sekä yleisökeskustelu ja konsertti, jossa Cucumber Farmer säestää valkokankaalle heijastuvia Billy Idolin musiikkivideoita.

Ravintolaoloihin sovellettua versiota seminaari-konsertista esitettiin kevään 2001 aikana maamme keskeisissä rock-klubeissa.

Alustukset ja keskustelu

Kombinaatin jäsenistö on pätevöitynyttä niin teatterin, liikkuvan kuvan kuin musiikinkin tutkimuksen sekä tekemisen alueella. Seminaareihin otetaan ilolla mukaan (sekä alustamaan että paneeliin) paikallisia populaarikulttuurin tutkijoita tai muita ansioituneita populaarikulttuurin tuntijoita.

Alustusten ja keskustelun ajatuksena on yhdistää tiedettä ja taidetta, tilanteesta riippuen kansantajuisessakin muodossa, niin että tieteen ja viihtymisen raja-aidat hälvenevät. Näin yleisön on helppo ottaa vastaan Tiedon ilot.

Alustuksien aiheita ovat (tilanteesta ja varatusta ajasta hiukan riippuen):

Mikko Kanninen: Itsereflektion ongelmia Billy Idol -esityksessä Kari Lounela: Kuvan ja äänen kohtaaminen Billy Idolin musiikkivideoiden kerronnassa (tiivistelmä) Manu Haapalainen: Dancing with myself? - Billy Idol ja ruumiillisen hurmoksen vallankumous (tiivistelmä) Samuli Hytönen: Taide, elämä ja Billy Idol - Billy Idol kulttuurimaailmassa pragmaattisen esteetiikan näkökulmasta. (tiivistelmä) Paneelin puheenjohtajana toimii Aki Ala-Kokko.

Alustuksien ja keskustelun tarkoituksena on ennen kaikkea haastaa kuulija pohtimaan faniuden ja samastumisen problematiikkaa. Billy Idolin hahmo itsessään on yhdistelmä niin korkea- kuin populaarikulttuurisiakin vaikutteita. Se on haastava sekoitus teollisuutta, muovia, ja jälkipunkin kapinaa. Keinotekoinen hahmo on lihallistunut merkki siitä, miten korkean ja matalan yhteensulautuminen oli jo kaksikymmentä vuotta sitten selviö. Haluamme pohtia, millaisin tavoin kuulija-katsoja asettuu osaksi vaikutteiden imemisen jatkumoa. Mitä vastaanlukemisen mahdollisuuksia Idolin videoiden katsojalle monikansallisen äänilevyteollisuuden puristuksessa tarjoutuu? Mitä katsomistapahtuman kannalta seuraa kuvan ja musiikin tarkkaan lasketulle yhteiselle rytmille altistumisesta?

Musiikki ja video

Seminaarin yhteydessä esitetään Billy Idolin Vital Idol -musiikkivideokooste. Sen sisältämien kuuden suurimman Idol-hitin ajan Cucumber Farmer on Billy Idol. CF soittaa osin uudelleen sovittamansa Idol-kappaleet synkronisesti videonauhan tahtiin. Teko on symbolinen. Se on esimerkki faniuden omaehtoisesta voimasta, Billy Idolin ruumiillistumisesta omassa itsessämme, omilla ehdoillamme.

Taustaa

Esityksen kantavana tausta-ajatuksena on yritys käsitellä jälkimodernin viihdeteollisuuden spektaakkeliluonnetta. Cucumber Farmerin ja Billy Idolin luomassa maailmassa katsoja asetetaan merkittäväksi osaksi 2000-luvun kapitalismin koneistoa. Omalla katseellaan, suostumalla katsomaan, katsoja työskentelee markkinatalouden voitoksi. Jälkikapitalistisessa yhteiskunnassa television katsominen on keskeinen työn muoto. Televisiota on kuitenkin aina mahdollista katsoa toisin. Tv-maailman hahmoja voi joko imitoida, tai vaihtoehtoisesti imitoida väärin, mielensä mukaan. Toistamalla näkemänsä mallit väärin katsoja saattaa kyseenalaistaa katsomiensa esiintyjien oikeuden itseensä, tuotteeseensa tai katsojan mielen hallintaan.

Kyseenalaistava katsominen ei kuitenkaan välttämättä tarkoita nautinnon mitätöimistä. Cucumber Farmerin tilaisuus on myös kunnianosoitus Billy Idolille. Se on samaan aikaan kriittinen analyysi sekä kunnianosoitus pophistorian kaikille billy idoleille.

Seminaarin vaatimat resurssit

Seminaari voidaan pitää 20-100000 hengelle. Kokonaisuudessaan seminaarin ja konsertin optimikesto on noin 1,5-3 tuntia. Seminaarin ja konsertin yhteishinta on noin 3500 markkaa, matkakustannuksista sekä tarvittavasta av-välineistöstä riippuen.

Cucumber Farmer on aiemmin käyttänyt liikkuvaa kuvaa avantgarden klassikoita uudelle vuosituhannelle päivittävässä säestysesityksessä, jossa esitetään Viking Eggelingin, Man Rayn ja Rene Clairin elokuvia oman musiikin säestyksellä.




CF : How do you relax?
B : Masturbation, usually, masturbation.
CF : That’s relaxing is it?
B : It takes the edge off, you know if you’re feeling a bit rough , you know what I mean??





Manu Haapalainen

Dancing with myself? Billy Idol ja ruumiillisen hurmoksen vallankaappaus

Hollantilainen elokuvatutkija Patricia Pisters kirjoittaa (Lähikuva 2/2000) Gilles Deleuzen ja Felix Guattarin ajatuksiin pohjautuen post-kapitalismista, ajasta, jossa keskeisintä työtä ei enää ole tehtaassa raataminen. Nykykapitalismin näkökulmasta tarpeellisinta työtä on ennemminkin visuaalisille ärsykkeille altistuminen. Ihmisen tehtäväksi on tullut mainosten katsominen ja kokeminen. Jotta järjestelmä toimisi, on yksilön aina oltava sen tavoitettavissa. Seurauksena on nykykapitalismin keskeisistä voimista ensimmäinen, paranoia.

Paranoiaa ei aiheuta yksi, kaiken näkevä, konkreettinen taho. Käsite liittyy yhteiskuntaa hallinnoivien voimien kykyyn ja tarpeeseen alistaa subjekti samanaikaisesti sekä ulkoapäin langetettavalle että subjektin sisältä hiipivälle konsumeristis-kapitalistiselle logiikalle.

Deleuzelainen paranoia ei ole mikään jo-langetettu tuomio, jolle ei voi mitään. Sille on olemassa vastavoima, jota voidaan nimittää esimerkiksi skitsoanalyysiksi. Tällä viitataan yksilön ja ryhmän kykyyn kiistää yksi yhtenäinen identiteetti, subjektius sellaisena kuin se pyritään yhteiskuntaa segmentoivien voimien taholta langettamaan. Tarkoitettu yhteiskunnallinen skitsofrenisoituminen voi pahimmillaan johtaa vieraantumiseen, kaiken tarkoituksen epäilyyn, henkiseen romahdukseen. Parhaimmillaan se voi johtaa luovaan, iloiseen muutosvoimaa.

Käsittelen esitelmässäni musiikkivideota, erityisesti Billy Idolin videota Dancing With Myself edellä esiteltyjen käsitteiden valossa. Tuon myös deleuzelaisten rajaidentiteettejä ilmaisevien "muuttumis-käsitteiden" kuten naiseksi-muuttuminen ja eläimeksi-muuttuminen rinnalle käsitteen poptähdeksi-muuttuminen. Pyrin videoesimerkkini avulla pohtimaan millaisia yhteiskunnallis-poliittisia seurauksia tällaisen jatkuvaa liikettä tunnustavan uudenlaisen katsomistavan omaksumisella saattaisi olla.

Nähdäkseni Dancing with Myself- videota on mahdollista tarkastella konkreettisten kuvien muotoon puettuna ajatusleikkinä tilanteesta, jossa ihmiset pyrkivät unohtamaan oman identiteettinsä, sekä esimerkiksi luokka- ja kulttuurierot. Videon ekstaattinen, kollektiivisuuden kaipuuseen vetoava tanssiinkutsu liittyy näin Idolin post-punk- ilmaisussa säilyneeseen, niin punkin kuin diskomusiikinkin esille tuomaan kaipuuseen hävittää keinotekoiset raja-aidat esiintyjän ja yleisön väliltä



Samuli Hytönen

Kulttuurituote Billy Idol pragmatistisen estetiikan näkökulmasta


Taiteen ja estetiikan filosofiassa esteettisen käsite on pääsääntöisesti liitetty korkeataiteeseen. Viihde ja populaarikulttuuri ovat sijoittuneet esteettisen ulkopuolelle tai vähintäänkin esteettisesti köyhälle alueelle - populaarikulttuurin ilmiöt halutaan nähdä sisällöllisesti heikkotasoisina ja pinnallisina. Maksimaalinen taloudellinen voitontavoittelu on leimannut populaarikulttuurin sosiaalis-poliittisesti epäkorrektiksi. Tämä on edesauttanut populaarikultturin polarisoitumista vastakohtaiseksi korkeataiteelle. Monet meistä näkevätkin Billy Idolin tuotannon/persoonan juuri loppuun asti hiottuna ja laskelmoituna tuotteena. Miksi sitten niin monet meistä eivät voi vastustaa tämän 1980-luvulla kultakauttaan eläneen rock´n´rollin puolijumaluuksiin kuuluneen artistin valtavan energistä ja vetovoimaista musiikkia? Ilmiön ristiriitaisuus ja kahtiajakautuneisuus haastaa taiteen ja estetiikan filosofian etsimään ratkaisuja, jotka ylittävät kyseisen populaarikulttuurin ja korkeataiteen hedelmättömän vastakkainasettelun.

Lähes koko länsimaisen filosofian historian ajan on erotettu toisistaan tiede ja taide. Platon kohotti tieteen eli filosofian todellista maailmaa kuvastavaksi ideaksi kun taas taide sai alempiarvoisen todellisuutta jäljittelevän aseman. Aristoteles korjasi tilannetta siten, että taide oli rinnastettavissa tieteeseen; taide ilmaisi ihmisyyden universaaleja muotoja/ideoita. Silti taide on antiikin ajoista lähtien koettu elämässä omana erillisenä toiminnan alueena, mm. erillään tieteestä. Populaarikulttuurin ja korkeataiteen vastakkainasettelu juontaa juurensa tähän antiikin ajoista alkaneeseen ajattelun perinteeseen. Edelleen filosofian piirissä on vallalla dualistisen ajattelun perinne [SIELU><RUUMIS | JÄRKI><TUNTEET | MUOTO><SISÄLTÖ | OBJEKTIIVINEN><SUBJEKTIIVINEN] . Estetiikan tutkimuksessa analyyttiset suuntaukset ovat pitäneet kiinni esteettisen käsitteen deterministisestä, välttämättömät ja riittävät ehdot täyttävästä määrittelystä - toisin sanoen on pyritty määrittelemään ne ehdot ja lainalaisuudet, jotka tekevät jostain esteettisen tarkastelun kohteesta juuri esteettisen. Analyyttiset teoreettiset rakenteet ovat kyllä syventäneet näkökulmiamme taiteeseen ja estetiikkaan, mutta silti emme edelleenkään pysty tyhjentävästi vastaamaan kysymykseen mikä on esteettistä/ mitä on taide/ mikä on taidetta. Näköpiirissä ei edelleenkään ole minkäänlaisia objektiivisia/universaaleja totuuksia, jotka vastaisivat analyytikkojen deterministisiin vaateisiin. Nykyestettikan tulisikin ylittää perinteiset dualistisen ajattelun ahtaat rajat; unohtaa teorian ja käytönnön (populaarikulttuurin ja korkeataiteen) näennäinen erottelu. Taide - kuten myös tiede - tulisi nähdä laajemmassa kokonaisvaltaisessa elämänköytäntöjen piirissä. Tällöin taide ja tiede ymmärrettäisiin rinnasteisina ja elimellisen erottamattomina osina elämänpiiriä siinä missä muutkin inhimilliselle kulttuurille vitaaliset elementit.

Nykyestetiikan alueella mielestäni mielenkiintoisimman haasteen edellä kuvatun kaltaisille ongelmille antaa pragmatistisen filosofian estetiikkaa koskevat näkökulmat. Pragmatistinen estetiikka lähtee liikkeelle ajatuksesta, jonka mukaan jonkin ilmiön esteettisyys on ihmislähtöistä; jotta jokin on esteettistä sen täytyy olla meidän ihmisten mielestä esteettistä. Esteettisyys esiintyy tilanteissa, joissa jokin ilmiö koetaan esteettiseksi. Esteettisen kokemuksen käsite on keskeinen pragnmatistiselle estetiikalle. Esteettinen kokemus on prosessi, jolle ihminen on alati alttiina. Esteettinen kokemus on ruumiillinen akti, jossa ihmisen kaikki aistit sekä ajattelukoneisto ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa toistensa kanssa. Esteettisessä kokemuksessa jonkin tapahtuman (teoksen) nk. esteettinen viesti saavuttaa ihmisen tietoisuuden aistien välityksellä ja ihminen alkaa älyllisesti prosessoida kokemaansa. Tätä älyllistä toimintaa kutsutaan teoreettiseksi reflektioksi. Tällöin ihminen kohdistaa kaikkea tietämäänsä ja aikaisemmin kokemaansa käsilläolevaan tapahtumahetkeen - mm. analyyttiset sääntöesteettiset lainalaisuudet (esim. kultainen leikkaus) ovat osa teoreettisen reflektion kokonaismuodostumista. Kaikesta tästä syntyy kokonaisvaltainen prosessi, jossa teoreettinen reflektio nivoutuu yhteen ruumiillisten ja aistimellisten impulssien kanssa. Näin esteettisessä kokemuksessa sulautuvat yhteen muoto ja sisältö, tunne ja järki, sielu ja ruumis, objektiivinen ja subjektiivinen, ja syntyy tapahtumakokonaisuus, joka on yhtäaikaisesti niin sielullinen kuin ruumiillinenkin. Esteettinen kokemus on luonnollisesti meille jokaiselle hyvin intiimi ja yksilöllinen ja jokaisen ihmisen sosiaalis-historiallinen tausta määrittää kunkin kokemuksen luonnetta. Esteettinen kokemus asettaa taiteen tarkastelun käytännölliselle tasolle, missä taide ei pragmatistisessa mielessä ole erillään sen kummemmin tieteestä kuin esim. populaarikulttuuristakaan. Tämä näkökulma ohjenuoranaan kulkekoon kukin meistä kokemaan ja tulkitsemaan Billy Idolin tuotantoa juuri siten kuin se kullekin meistä näyttäytyy ja avautuu. Mielen kirkkaus/vilpittömyys ja sydämen lämpö ja rakkaus olkoon itse kullakin oppana tällä taipaleella.



Kari Lounela

Synestesia eli musiikin ja kuvan vuorovaikutus Billy Idolin musiikkivideoissa


Alustuksessa esittelen ensin käsitteen synestesia, jota sitten sovellan tarkastellessani musiikin ja kuvan vuorovaikutusta. Alustuksen lomassa katsotaan yksi Billy Idolin musiikkivideo sekä parhaita paloja muista videoista ja tehdään näistä synesteettisiä havaintoja.

Synestesia on "kahden eri aistimuksen syntyminen yhteen aistipiiriin kohdistuvasta ärsytyksestä" (Aikio 1989, 595), vaikkapa se, että musiikkia kuunnellessaan myös näkee tai aistii sen väreinä tai kuvina. Musiikki kuljettaa tunteita, tunnelmia ja mielikuvia koodattuna itseensä. Musiikki on usein vahvasti synesteettistä: musiikki voi olla vaikka kovaa, pehmeää tai kolisevaa ja herättää vaikkapa näihin ominaisuuksiin liittyviä kuvallisia assosiaatioita. Mielenkiintoista on, että on paljon musiikkiin liittyviä termejä, jotka kuvaavat alunperin fyysisten esineiden ominaisuuksia. Esimerkikkeinä mainitsen vaikkapa seuraavat: äänenväri, äänen kirkkaus, terävyys, läsnäolo (presence). Nämä kaikki ovat käsitteinä alunperin visuaalisia.

Kenties kuuluisimman musiikkivideotutkijan, Andrew Goodwinin mukaan musiikkivideon tärkein ominaisuus on sen aktivoima aistien välinen yhteys, äänten muuttaminen näkyviksi ja liikkeiden ja värien muuttaminen kuuluviksi (1993, 60-67). Tutkija Caron Vernallis (1998, 160), ei käytä käsitettä synestesia, mutta tarkoittaa samaa puhuessaan affektiivisesta muistuttavuudesta musiikkivideon visuaalisten motiivien ja kappaleiden koukkujen (rytmisten, soundillisten, harmonisten tai verbaalisten) välillä.

Musiikkivideot ovat etupäässä kuvitettua musiikkia. Ohjaajan ja käsikirjoittajan tehtävä on luoda aistikokemuksia: kuvittaa kappale käyttämällä vanhoja, olemassa olevia synesteettisiä assosiaatiota sekä luoda uusia kuvituksen muotoja sekä uusia yhdistelmiä vanhoista muodoista.

Populaarimusiikki rakentuu kerroksista, jotka on pinottu päällekkäin. Tätä 'läpikuuluvaa' (vrt. läpinäkyvää) kerrostumien joukkoa voi kuunnella tai sen voi kuulla eri tavoin. Voi keskittyä rytmiin, lauluun, säestykseen, sanoituksiin, soundeihin jne. (McClary & Walser 1990, 278; Middleton 1990, 268-269) Musiikkivideon kuvallinen kieli toisintaa tätä musiikin kerroksisuutta: jotkin visuaaliset elementit heijastavat rytmiä, toiset heijastavat vaikkapa tiettyä melodiakulkua. Avainasemassa puhuttaessa musiikkivideoiden synestesiasta ovat kappaleen tempo, rytmi, sovitus, harmoniset muutokset, akustinen tila sekä sanoitus. Se että musiikkivideoiden kuvat on rakennettu musiikin mukaan selittää musiikkivideon kuvallista sirpaleisuutta ja hajanaisuutta.

Mielestäni kolme merkittävintä kuvan ja musiikin yhtymäkohtaa musiikkivideoissa ovat kappaleiden eri osien vaihtumisen alleviivaaminen, tanssin ja tanssimaisten eleiden käyttö sekä kappaleen rytmin esille tuominen kuvan tapahtumien ja leikkauksen rytmillä. Neljäs kohta voisi olla musiikkiin sopivan visuaalisen tunnelman luominen niin kokonaisissa videoissa kuin niiden yksittäisissä kuvissa.

1) Musiikkivideon kuvat jaksottuvat yleensä kappaleen rakenteen mukaisesti. Osien vaihtuessa, esim. tultaessa säkeistöstä kertosäkeeseen tapahtuu yleensä muutoksia myös kuvakerronnassa.

2) Tanssilla ja tanssin omaisilla liikkeillä on tietenkin tärkeä osa musiikin visualisoimisessa. Oma osansa ovat monien esiintyjien tavaramerkeiksi käyneet liikkeet ja soittoeleet (mm. Michael Jacksonin moonwalk ja Pete Townsendin windmill). Nämä liikkeet pyrkivät visualisoimaan musiikkia. (Goodwin 1993, 69)

3) Musiikkivideoissa osuvat leikkaukset yleensä musiikin iskuille, neljäsosille. Myös kuvan tapahtumat, vaikkapa räjähdykset, putoamiset tai autojen liikkeet on rytmitetty yleensä musiikin mukaan.

Musiikillis-lyyristen ja visuaalisten elementtien läheisen yhteyden huomaa helposti musiikkivideoissa. Tällainen musiikin kuvittaminen liittyy videoiden ensisijaiseen tehtävään, musiikin promotoimiseen. Musiikki ei TV:ssä ole vain ääniraitaa vaan toisinpäin: kuvan tehtävänä on tukea ääntä.

Synestesia selittää paljon myös musiikkivideoiden nautinnollisuudesta. Visuaalinen mielihyvä ei liity niinkään narratiivisuuteen kuin television musiikillistamiseen: synestesian prosessilla temppuillaan ja leikitään ja kehitellään. Televisio pistetään antamaan periksi uusille rytmeille; rockille ja jytkeelle. Tämän perusteella voisi myös arvella joitain hyvän videon puolia: kuva vastaa musiikillisen mielihyvän tasoja ja ääntä on kuvattu joko uusin keinoin tai keinoin, jotka juontuvat olemassa olevista visuaalisista assosiaatioista. (vrt. Goodwin 1993, 64-70)

Synestesian käyttö liittyy yleiseen kaavamaisuuteen, joka tekee populaarimusiikin kappaleista ja musiikkivideoista helposti seurattavia. Hitti tarvitsee kuitenkin myös omaleimasuutta. Kaavojen luova yhdisteleminen sekä pienet, erikoiset koukut tekevät kappaleista ja videoista mielenkiintoisia ja antavat näille erottuvuutta. Hitin ja tähden tekemiseen tarvitaan siis sopiva annos vanhaa ja tuttua, mutta myös ripaus uutta ja mielenkiintoista.

Tärkeintä musiikkivideoissa on myyminen. Ne ovat ensisijaisesti kaupallisia tuotteita sekä tuotteiden mainos/promootiomateriaalia. Niissä tarjotaan imagoja, joihin samaistua, eli Idolismia. Ne sisältävät ovelia juttuja kauniissa paketissa. Eräs keino saavuttaa videoiden tarkoitus on synestesian käyttö. Suosittelenkin kaikille videoiden katselua analyyoimalla, "sillä silmällä". Keinojen käytön tutkiminen, tarkkailu ja bongailu on hauska harrastus vaikkapa Music TV:tä töllötettäessä.








P. Adams Sitney: Visionary Film. The American Avant-garde 1943-1978.


Viking Eggeling worked with Hans Richter, and like him the urge to make films came from a desire to extend his work on scrolls into actual time. In his film Symphonie Diagonale, figures move along alternative diagonal lines crossing the screen from upper left to lower right and from upper right to lower left. At the same time they seem to move in depth from the surface of the screen to an imaginary receding point at its center, as Richter´s squares had, and back again. Finally, Eggeling´s shapes evolve in straight and elaborately curved lines while they pursue their diagonal and emerging-receding movements. The musicality in Symphonie Diagonale comes from its extensive use of reciprocal movements. An elaboration along one diagonal axis is mirrored immediately along the other; the growth at one end of a figure is matched by its disunion at another end; a movement into the screen precedes one out of it.

Oxford University Press, 1979, p. 229








Teemu Mäki: Globalisaatio. Rakenteellisen ja eksplisiittisen väkivallan vertailu.

Rakenteellisen väkivallan uhri ei usein edes tiedä olevansa uhri, tai jos tietää, häneltä puuttuu kyky artikuloida vammansa, koska vallitseva kieli on väkivallan tekijän kieli. Ja koska rakenteellisen väkivallan tekijä ei tiedä tai usko olevansa riistäjä, ei hänen kielessään ole tilaa myöskään uhrin äänelle. Anorektikko on aseeton ja äänetön. Valtavirran kauneuskäsitysten nielaiseminen omiksi tarkoittaa alistumista kauneuskäsitysten takana oleviin arvoihin, jotka palvelevat jonkun toisen - markkinoijan, hallitsevan luokan, luokkayhteiskunnan kurinpidon - päämääriä. Kulutusyhteiskunnan kivääri ja ruoska on esteettinen propaganda, jolla kansalaiseen asennetaan halut, jotka palvelevat kiihtyvän tuotannon ja kulutuksen itsetarkoituksellista rituaalia.

Teoksessa Teemu Mäki: Teemu Mäki, Like 2002, s. 3








Gilles Deleuze: Cinema 2. The Time-Image.

Orson Welles is the first: he isolates a direct time-image and makes the image go over to the power of the false. These two aspects are undoubtedly closely linked, but recent writers have attached increasing importance to the second, which culminates in It´s All True. There is a Nietzscheanism in Welles, as if Welles were retracing the main points of Nietzsche´s critique of truth: the "true world" does not exist, and, if it did, would be inaccessible, impossible to describe, and, if it could be described, would be useless, superfluous. The true world implies a "truthful man", a man who wants the truth, but such a man has strange motives, as if he were hiding another man in him, a revenge (....). The truthful man in the end wants nothing more than to judge life: he holds up a superior value, the good, in the name of which he will be able to judge, he sees life an evil, a fault which is to be atoned for: the moral origin of the notion of truth.

The Athlone Press, 1989, p. 137








CUCUMBER FARMER TECH:

||/7/7/|| Gibson Firebird Hannu Lehtola Custom
||/7/7/|| Marshall Valvestate 100 w
||/7/7/|| Big Muff distortion Sovtek Custom
||/7/7/|| Boss Oktaver
||/7/7/|| Small Stone phaser Sovtek Custom
||/7/7/|| Ibanez modulation digital delay X 2
||/7/7/|| Morley digital Wah Wah
||/7/7/|| Analog phone reciever/speaker
||/7/7/|| Dell inspiron 4000
||/7/7/|| Alesis Quadrasynth
||/7/7/|| Fender Jaguar
||/7/7/|| Gibson Deuce II 120 W
||/7/7/|| Marshall JCM 900 50 w Dualreverb
||/7/7/|| Ibanez Ez-70 Digital Delay
||/7/7/|| Ibanz Analog Delay
||/7/7/|| Boss Oktaver
||/7/7/|| Crybaby Wahwah
||/7/7/|| Ibanez Flanger
||/7/7/|| Ibanez Tubeking
||/7/7/|| Besbeco Volume / Wahwah
||/7/7/|| Ariapro II Custom Series
||/7/7/|| Yamaha Cs-50 analogsynth
||/7/7/|| Hillwood analogsynth
||/7/7/|| Rhodes 660 midisynth
||/7/7/|| Charvel Bass
||/7/7/|| China Bell
||/7/7/|| Alesis Midiverb
||/7/7/|| Tama Rockstar drums
||/7/7/|| Am / Fm Radios
||/7/7/|| Fender Telecaster
||/7/7/|| Tingeltangel readymade string-instrument
||/7/7/|| Readymade string-instruments
||/7/7/|| Harmony
||/7/7/|| Fender Dual Showman Reverb
||/7/7/|| Carwin speaker
||/7/7/|| Macintosh G4 400Mhz
||/7/7/|| Pro Tools LE 5.0
||/7/7/|| Yamaha QY-20
||/7/7/|| Yamaha Handy Sound
||/7/7/|| Peavey Bandit 60
||/7/7/|| Boss 1/2 rack Digital Delay
||/7/7/|| Boss 1/2 rack Overdrive
||/7/7/|| Boss Flanger
||/7/7/|| Ibanez Analog Delay
||/7/7/|| Thai Gong







CUCUMBER FARMER TECH:

||/7/7/|| Gibson Firebird Hannu Lehtola Custom
||/7/7/|| Marshall Valvestate 100 w
||/7/7/|| Big Muff distortion Sovtek Custom
||/7/7/|| Boss Oktaver
||/7/7/|| Small Stone phaser Sovtek Custom
||/7/7/|| Ibanez modulation digital delay X 2
||/7/7/|| Morley digital Wah Wah
||/7/7/|| Analog phone reciever/speaker
||/7/7/|| Dell inspiron 4000
||/7/7/|| Alesis Quadrasynth
||/7/7/|| Fender Jaguar
||/7/7/|| Gibson Deuce II 120 W
||/7/7/|| Marshall JCM 900 50 w Dualreverb
||/7/7/|| Ibanez Ez-70 Digital Delay
||/7/7/|| Ibanz Analog Delay
||/7/7/|| Boss Oktaver
||/7/7/|| Crybaby Wahwah
||/7/7/|| Ibanez Flanger
||/7/7/|| Ibanez Tubeking
||/7/7/|| Besbeco Volume / Wahwah
||/7/7/|| Ariapro II Custom Series
||/7/7/|| Yamaha Cs-50 analogsynth
||/7/7/|| Hillwood analogsynth
||/7/7/|| Rhodes 660 midisynth
||/7/7/|| Charvel Bass
||/7/7/|| China Bell
||/7/7/|| Alesis Midiverb
||/7/7/|| Tama Rockstar drums
||/7/7/|| Am / Fm Radios
||/7/7/|| Fender Telecaster
||/7/7/|| Tingeltangel readymade string-instrument
||/7/7/|| Readymade string-instruments
||/7/7/|| Harmony
||/7/7/|| Fender Dual Showman Reverb
||/7/7/|| Carwin speaker
||/7/7/|| Macintosh G4 400Mhz
||/7/7/|| Pro Tools LE 5.0
||/7/7/|| Yamaha QY-20
||/7/7/|| Yamaha Handy Sound
||/7/7/|| Peavey Bandit 60
||/7/7/|| Boss 1/2 rack Digital Delay
||/7/7/|| Boss 1/2 rack Overdrive
||/7/7/|| Boss Flanger
||/7/7/|| Ibanez Analog Delay
||/7/7/|| Thai Gong

CUCUMBER FARMER TECH:

||/7/7/|| Gibson Firebird Hannu Lehtola Custom
||/7/7/|| Marshall Valvestate 100 w
||/7/7/|| Big Muff distortion Sovtek Custom
||/7/7/|| Boss Oktaver
||/7/7/|| Small Stone phaser Sovtek Custom
||/7/7/|| Ibanez modulation digital delay X 2
||/7/7/|| Morley digital Wah Wah
||/7/7/|| Analog phone reciever/speaker
||/7/7/|| Dell inspiron 4000
||/7/7/|| Alesis Quadrasynth
||/7/7/|| Fender Jaguar
||/7/7/|| Gibson Deuce II 120 W
||/7/7/|| Marshall JCM 900 50 w Dualreverb
||/7/7/|| Ibanez Ez-70 Digital Delay
||/7/7/|| Ibanz Analog Delay
||/7/7/|| Boss Oktaver
||/7/7/|| Crybaby Wahwah
||/7/7/|| Ibanez Flanger
||/7/7/|| Ibanez Tubeking
||/7/7/|| Besbeco Volume / Wahwah
||/7/7/|| Ariapro II Custom Series
||/7/7/|| Yamaha Cs-50 analogsynth
||/7/7/|| Hillwood analogsynth
||/7/7/|| Rhodes 660 midisynth
||/7/7/|| Charvel Bass
||/7/7/|| China Bell
||/7/7/|| Alesis Midiverb
||/7/7/|| Tama Rockstar drums
||/7/7/|| Am / Fm Radios
||/7/7/|| Fender Telecaster
||/7/7/|| Tingeltangel readymade string-instrument
||/7/7/|| Readymade string-instruments
||/7/7/|| Harmony
||/7/7/|| Fender Dual Showman Reverb
||/7/7/|| Carwin speaker
||/7/7/|| Macintosh G4 400Mhz
||/7/7/|| Pro Tools LE 5.0
||/7/7/|| Yamaha QY-20
||/7/7/|| Yamaha Handy Sound
||/7/7/|| Peavey Bandit 60
||/7/7/|| Boss 1/2 rack Digital Delay
||/7/7/|| Boss 1/2 rack Overdrive
||/7/7/|| Boss Flanger
||/7/7/|| Ibanez Analog Delay
||/7/7/|| Thai Gong

CUCUMBER FARMER TECH:

||/7/7/|| Gibson Firebird Hannu Lehtola Custom
||/7/7/|| Marshall Valvestate 100 w
||/7/7/|| Big Muff distortion Sovtek Custom
||/7/7/|| Boss Oktaver
||/7/7/|| Small Stone phaser Sovtek Custom
||/7/7/|| Ibanez modulation digital delay X 2
||/7/7/|| Morley digital Wah Wah
||/7/7/|| Analog phone reciever/speaker
||/7/7/|| Dell inspiron 4000
||/7/7/|| Alesis Quadrasynth
||/7/7/|| Fender Jaguar
||/7/7/|| Gibson Deuce II 120 W
||/7/7/|| Marshall JCM 900 50 w Dualreverb
||/7/7/|| Ibanez Ez-70 Digital Delay
||/7/7/|| Ibanz Analog Delay
||/7/7/|| Boss Oktaver
||/7/7/|| Crybaby Wahwah
||/7/7/|| Ibanez Flanger
||/7/7/|| Ibanez Tubeking
||/7/7/|| Besbeco Volume / Wahwah
||/7/7/|| Ariapro II Custom Series
||/7/7/|| Yamaha Cs-50 analogsynth
||/7/7/|| Hillwood analogsynth
||/7/7/|| Rhodes 660 midisynth
||/7/7/|| Charvel Bass
||/7/7/|| China Bell
||/7/7/|| Alesis Midiverb
||/7/7/|| Tama Rockstar drums
||/7/7/|| Am / Fm Radios
||/7/7/|| Fender Telecaster
||/7/7/|| Tingeltangel readymade string-instrument
||/7/7/|| Readymade string-instruments
||/7/7/|| Harmony
||/7/7/|| Fender Dual Showman Reverb
||/7/7/|| Carwin speaker
||/7/7/|| Macintosh G4 400Mhz
||/7/7/|| Pro Tools LE 5.0
||/7/7/|| Yamaha QY-20
||/7/7/|| Yamaha Handy Sound
||/7/7/|| Peavey Bandit 60
||/7/7/|| Boss 1/2 rack Digital Delay
||/7/7/|| Boss 1/2 rack Overdrive
||/7/7/|| Boss Flanger
||/7/7/|| Ibanez Analog Delay
||/7/7/|| Thai Gong






CUCUMBER FARMER "BEYOND" REVIEWS





Wow…some more strange music from Finland. Surprised? This is a damn cool CD. It features a lot of guitars and synthesizers. One guy makes his own string instruments. Fantastic floating soundscapes with heavy guitars. The CD opens with Sabbath of Reynold, a religious song with a guest female vocalist. It starts off mellow but a very full sound soon fills your ears with a hard driving Hawkwind like rhythm and some spaced out synths as well. Sovhoosi is an 8 minute adventure. Heavy, dark, and mysterious and it builds up into a heavy spaced out universe. Greyhound Star is similar to the first track but the dark theme sticks with you as the Jorma guitar and wind synths swirl around in the background. A cool journey. Jazz-Odysseia is a 3 part song that is not really very jazzy but another pretty psychedelic with a repetitive pounding and swirling voices before the 2nd part begins and some nice piano are bounced off the heavy bass line. Tivoli is a 1 minute very strange journey to the circus or something. Bordeaux 1998 is a slow groovy journey into the unknown. The CD ends with a cover of Interstellar Overdrive by Pink Floyd and quite a good version. This is an excellent CD that grows with each listen. *****/*****

LOWCUT




CUCUMBER FARMER "BEYOND" REVIEWS





Brilliantly heavy psyche from a Finnish collective, Beyond makes the difficult connection between wide-eyed Floydian mysticism, Sabbath's explosive fury and the experimental jam of Acid Mothers, (also Finnish) Circle, Reynols and others. The album is intended as a kind of spiritual journey, from the surprisingly joyful and straightforwardly life-affirming "Sabbath of Reynold" through the gong-infused walking meditation of "Sovhoosi", through the final apocalyptic reading of Pink Floyd's massive "Interstellar Overdrive". However, while it clearly seeks the bigger picture, Beyond is no new-age stew of misplaced good feeling. Buddha smiles, but he also occasionally gets really pissed, as on the the darker toned "Greyhound Star". Here, angry lyrics ("I don't want divorce / I want revenge") do battle with a slow moving twanged-out guitar, all very passive aggressive until it erupts into full-metal roar. The three-part "Jazz-Odysseia" translates Odysseus's famous journey into psyche-rock terms, the questing, uplifting opening ("Odysseus") giving way to the jazz-rock midsection ("Kyklooppi") and finally ending in the dizzying swell of "Seireeni". It's an ambitious triptych, but pales in comparison with the final two tracks. "Bordeaux 1998" slips in on a lazy bassline and drums, surf guitars sketching melody and French-speaking voices, male and female, bending in and around the notes. It's slack and tense at the same time, building in swells of distorted guitars and heady wails, then backing down to that percolating rhythm line. "Interstellar Overdrive" comes next, following that famously raggedy-assed guitar line down, down, down into chaos and back up through the ceiling. There's not really much that anyone can to do improve on Pink Floyd's version, but Cucumber Farmer stand in manfully, looking straight into the void without blinking, breaking down without losing it, and emerging four minutes later from the underworld with that strange, all-knowing look in their eyes.

SPLENDID


CUCUMBER FARMER "BEYOND" REVIEWS





Finnish space psych band cucumber farmer specialise in long (8 minutes +), intense journeys into music that recall early seventies experiments with the work of early Floyd & Can without seeming beholden to either.The product of a unique communal collective, the results are langorous soundscapes, with a use of live instruments and spiky intelligence which take them a million miles "out there".Sometimes these long tracks get ugly and sometimes they are immensely beautiful. At all times it´s(very) high and glorious!Contains an excellent cover of "Intersteller Overdrive" Great new space rock!

FREAKEMPORIUM




CUCUMBER FARMER "BEYOND" REVIEWS





Hämypoppia/progea/rockia ja hevinkin kaltaista vääntävä eteläsuomalainen kollektiivi/bändi on saanut aivan oikean CD-levyn pukattua ulos. Levyllä on seitsemän biisiä, jotka kulkevat tunnelmasta toiseen: On avaruushyminää jonka jälkeen epävireiset stoogesit saavat kitarat tenttikrampissa kälvenneisiin kapoisiin kouriinsa. Mainioita biisejä, tukevan hyvät soundit ja hiukan ohut laulu muodostavat mukavan paketin. Talking Heads, vanha Roxy Music, Velvet Underground, jopa T.Rex.. samanhenkisiä bändejä on ollut ennenkin. Tekevätköhän nämä kaverit antiabsoluuttisetnollapisteet ja muuttavat etelästä Kittilään keikkojen perässä? ****/*****

RYTMI




CUCUMBER FARMER "BEYOND" REVIEWS





Taide ja rock. Kaksi toisensa poissulkevaa määrettä? Mahdoton yhtälö, vai vähintään tekotaiteellisen paskan peruslähtökohta? Usein näin taitaa olla, mutta Cucumber Farmer on onnistunut esimerkiksi The Velvet Undergroundin tapaan yhdistämään taiteen - tai oikeastaan tietynlaisen taiteellisuuden - rockiin. Bändin audiovisuaaliset tempaukset korkea- ja matalaotsaisen kulttuurin alueella ovat toimineet erinomaisesti tai loistavasti: Dalín ja Buñuelin leffoihin rytkytetty avant-garage -soundtrack on soinut filmien taustalla ainakin kohtuullisen etabloituneessa Alvar Aalto -museossa, ja Billy Idolin videoihin livenä synkattu coverointi meuhkannut perinteisessä klubimiljöössä. Poikkitaiteellista toimintaa ja taiteen tuomista kansan pariin pitää aina arvostaa, varsinkin jos se on tehty hyvin ja pieteetillä.

Cucumber Farmer on siis harvinaisen mielenkiintoinen orkesteri, joka lätkii toisella kädellä kieroon rockiinsa älyllisyyden leimoja ja piirtää siihen toisella suttuisia hevibändien logoja. Cucumber Farmer on monille outo orkesteri, ja useimmille liian outo (sanan toisessa merkityksessä). Sen outous on tietenkin tarkoituksenmukaista ja sen johdosta ryhmän outous (eli tuntemattomuus) ei yllätä. Taiteellisiin arvoihin tähtäävä bändi kun harvoin on laajamittaisesti suosittu muiden kuin alan harrastajien pienten piirien keskuudessa. Ja kurkkuviljelijärumpali Samulin (aka Samuel L. Jackson aka Ben Matlock aka K.J. Ståhlberg) kanssa keskustellessani on käynyt selkeästi esille, että nimenomaan rockin rajojen rikkominen, tai ainakin niistä vähät välittäminen on olennaista, ja samalla avain uudenlaiseen rock-ilmaisuun. Ja nimenomaan tämä on Cucumber Farmerin toimenkuva, olla ainakin yksi hulluista rockin tiedemiehistä. Nerojahan ei omana aikanaan ymmärretä.

Bändin historia ulottuu jo yli kymmenen vuoden taakse, mutta ensimmäinen kokopitkä on saatu ilmoille vasta nyt. Verkkainen julkaisutahti on ainakin tähän asti pitänyt laadun korkeana, vaikka livenä ryhmittymä onkin selkeästi hekumallisimmillaan. Vuoden -97 French Connection -EP sisälsi pitkälinjaista, rivakkaotteista, badvugumiaanisesti häiriintynyttä ja korviariipivän säröistä garagejumitusta. Parin vuoden takainen USA-EP olikin kompaktissa ärhäkkyydessään yllätys. Se sisälsi vain lyhyitä punkpurskahduksia eikä ensinkään uutuudella havaittavissa olevaa eksistentialistista haahuilua. Beyondilla Cucumber Farmer onkin seestyneempi kuin osaisi odottaa. Äänekäs ja vinksahtanut se on onneksi nytkin, mutta tällä kertaa yhtälöön lisätään uudenlaisia aineksia, kuten syntikoiden ujellusta, kaikenkarvaisia omatekoisia soittimia ja naaraspuolista laulua.

Lähtökohtana Beyondilla on yksinkertaistettu ja tarttuvuudesta riisuttu dementikkojen riffirock. Alkuaikojen Circlen tapaan, joskin suoraviivaisemmin edeten, bändi liimaantuu teemaan ja jauhaa sitä satunnaisesti varioiden minuuttikaupalla. Jumitus toimii kuitenkin mainiosti ja tyylitajuinen bändi tietää missä vaiheessa pitää laittaa toinen vaihde silmään. Junnaukseen saadaan eloa niin vokaalien kuin instrumenttien ilmaisuvoiman vaihteluista, joten musisointi pysyy vähäeleisyydestään huolimatta mielenkiintoisena. Missään vaiheessa biisit eivät venähdä ylipitkiksi, vaikka mittavia ovatkin. Kolminäytöksinen Jazz-Odysseiakin kellottuu alle seitsemään minuuttiin.

Musiikillisesti Beyond on yhtä aikaa maanläheistä ja korkealentoista autotallipumppausta, joka sympaattisesti yhdistää maailmojasyleilevät filosofiset ja taiteelliset tavoitteet ihmisruumiin rajoituksiin. Soitto on karhean ontuvasti jyräävää, mikä on tietenkin ainoa oikea ilmaisutapa tälle musiikille. Beyond on soitannollisesti hyvin vaivaton ja luonnollisen kuuloinen. Levy kuulostaa jopa niin rennolta, että sen voisi kuvitella olevan jammailtu kasaan automatkalla studioon takapenkiltä hahmoteltujen aihioiden pohjalta. Tämä tietysti voidaan nähdä myös kappalemateriaalin ongelmana. Siinä tuntuukin olevan albumimitassa (vaikkakin maltillisessa) hiukan liiaksi samankaltaisuutta tai tyhjäkäyntiä, jotta Beyond olisi totaalisen iskevä kokonaisuus. Räyhäkkyys on vaihtunut jonkinlaiseen hartauteen ja tämä ilmenee lisääntyneenä melodisuutena ja hidastuneena tempona. Tätä ei tietenkään pidä nähdä vikana vaan kehitysvaiheena. Beyond lienee Cucumber Farmerin - anteeksi kulunut vertaus - sininen kausi. Tai EU-standardien vastaisesti kasvatettu, oikeaoppisen pervosti käyristetty kurkunjöpökkä. ***1/2/*****

ROCKMUSICA.NET




CUCUMBER FARMER "BEYOND" REVIEWS





Helsinkiläis-Tamperelainen viisihenkinen taidekollektiivi Cucumber Farmer lähtee tuoreella seitsemän kappaleen Beyond –levyllään tekemään hengellistä musiikkimatkaa. Reilu vuosi takaperin Aisti -klubilla kuvasin kollektiivin musiikkia kitaravoittoiseksi trippailuksi, huumaavaksi ja junnaavaksi. Osittain samoilla linjoilla kaikuu myös levytuotos. Keikallakin jossain muodossa esitetty yli kuusiminuuttinen avausbiisi Sabbath Of Reynold lähtee junnaamaan paahtavana mantrana, virittäydytään hengelliseen mielentilaan. Vielä muutaman minuutin pidempi Sovhoosi starttailee Primal Screamin tunnelmissa unisilla purkauksilla. Jos avausraita juoksee, lähtee Sovhoosi rauhallisesti syventämään meditaatiota. Löytyy sieltä myös se särökitara, jonka tahdeissa kappale kasvaa loppua kohden suurieleisempään paahtoon. Pahuutta kuvaava Greyhound Star alkaa jonkinlaisena synkkävivahteisena psy-jazzina, lähtien vokaalien mukana jonnekin Nine Inch Nailsin suuntaan kieroilevasti raivoamaan. Ahdistavaa.

Kolmiosaisessa Jazz-Odysseiassa alun Odysseys -osio pureutuu hivenen Kingston Wallin mieleen tuovalla rockaavalla juoksutuksella itämaille suuntautuvaan retkeen. Kyklooppi kiertää yksine silmineen saman musiikkimantran perässä kuin kissa oman häntänsä jäljillä, kun taas Seireeni viekoittelee musiikkiodysseian kulkijat kanssaan kiihkeään aktiin, jolle ei loppua näy kuin vasta soittajien elinvoiman kuluessa loppuun. Tivoli lähtee nimensä mukaisesti narunvetokojujen, törmäilyautojen ja vuoristoratojen keskelle nuoleskelemaan hattaraa vähintään yhtä sekavissa tunnelmissa kuin intiaanisamaani peyotematkoillaan. Elisa P. Piispasen vierailevilla ranskankielisillä kuiskauksilla ja huokauksilla kuorrutettu Bordeaux 1998 rakastelee kiihkeän hellästi ranskalaisittain viinin sekoittaessa mielen ja nostaessa potenssia. Pink Floydia versioiva päätösraita Interstellar Overdrive tarjoaa näkökulmaa Cucumber Farmerin musiikillisiin esikuviin, toimien kappaleena sopivan sekopäisenä paahtopäätöksenä levykokonaisuuden musiikkimatkalle.

Farmarien poliittinen messuaminen on vaihtunut hengellisempään messuun, mutta yhä tuntuu olevan samat hyväksi koetut rakennusaineet käytössä. Viihdyttävää taiteellista paahtoa vajaan 40 minuutin edestä.

DESIBELI.NET




CUCUMBER FARMER "BEYOND" REVIEWS





Kummallista, miten tällainen bändi on voinut olla olemassa jo kymmenen vuotta niin, että en ole kuullut siitä pihaustakaan? No, parempi myöhään kuin ei koskaan, ja nyt oli siinä mielessä hyvä aika, että yhtye on julkaissut ensimmäisen kokopitkänsä, joka onkin ehkä enemmän minun makuuni kuin aikaisemmat pikku julkaisut. Tämä helsinkiläis-tamperelainen taidekollektiivi (näin he itse itseään kutsuvat) soittaa ainakin tällä CD:llä hienoa art/post/psych/space rockia. Levyn aloittava "Sabbath of Reynold" alkaa rauhallisesti, kunnes varhaista Circleä muistuttavat jyräkitarat pärähtävät päälle. Laulaja toistelee koko kappaleen "praise the Lord, since he's the saviour", joten aika hengellistä kamaa tämä on. Toinen biisi "Sovhoosi" tuo itse asiassa myös mieleen Circlen, mutta hieman meditatiivisemmassa, utuisemmassa ja mystisemmässä mielessä. Levyltä löytyy myös mm. kosketinvoittoista kamaa, naislaulua välillä ranskaksikin, lyhyt saksankielinen hupipala "Tivoli" sekä yhtä sun toista muuta jännää. Levyn lopettaa melko raskas version Pink Floydin kappaleesta "Interstellar Overdrive", mikä sopiikin hyvin kokonaisuuteen. Cucumber Farmer on erittäin mielenkiintoinen yhtye, mihin olisi kiva tutustua myös livenä. Bändillä taitaa olla tapana järjestää kaiken laista jännää, kuten paneelikeskustelu Billy Idolin musiikkivideoista, jonka jälkeen he soittivat videoiden päälle synkkaan kyseiset biisit. Avant-garde kunniaan. Ostakaa tämä levy!

PSYCHOTROPIC ZONE




< td width="20" background="pics/bg_paper1.gif">


CUCUMBER FARMER "EMPIRICAL RESEARCH..." REVIEWS





Cucumber Farmer is a strange but very cool Finnish band. I reviewed and loved their other CD called Beyond. This new double CD was 3 years in the making. The first CD is the intended CD, while the 2nd CD is the same tracks (given different titles) remixed by Pink Twins, who I have no idea who they are. The band clearly intended on this being a musical experiment with them playing doctor and you the so called guinea pig. One is expected to take the listening experience seriously. No monkey business here… Listen, experience some emotion…write the review… or enjoy your next beer… The Absolute Proof starts the CD and it is very spaced out as the band slowly takes you into their strange world, via the secret entrance around the back. Since I’ve been Edge and Bono is a crazy mixture of stoned dub reggae and noise rock. I just died in a Las Vegas Nightclub follows and begins very laid back (think Twin Peaks movie) with piano and a strange ambience but it slowly devolves into some sort of distorted post rock nightmare… Working in the USSR begins with some people labouring in the background with jackhammers and stuff as the music slowly builds up again getting quite heavy at the end. Loneliness of Gary Lonely is next and again features some singing. By the time you get to Bigass Oceanliner the record is pretty intense and really beginning to space my head out… The CD ends with DTM and a Riding Car and it is another mindfuck of a trip.. Be careful as this CD could serious damage your mind….. As for the remix CD, it is about 10 mins longer than the regular CD and a totally different trip and very psychedelic! Pretty amazing stuff, actually...

AURAL INNOVATIONS




CUCUMBER FARMER "EMPIRICAL RESEARCH..." REVIEWS





Cucumber Farmer are a band from Finland who apparently double as researchers in the field of music. Their second full length "Empirical Research On Western Popular Music 1993-2006 - That Was Cucumber Farmer" comes packaged with a second disc titled "Reconstructions of Western Popular Music by Pink Twins," which is actually a full-album remix by fellow Finns the Pink Twins. While taking their high-minded title all too literally, Cucumber Farmer manages to produce some good music on their album, but too much that falls flat.

With the pseudo-academic album title, the Sex Pistols inspired cover art, and the science abstract-style liner notes, the band makes every effort to set a tongue-in-cheek mood before the music even begins. The problem is, when the music starts the entire artifice is shattered, as Cucumber Farmer quite literally regurgitates some of the popular music of the years 1993 to 2006. The concept itself is not a bad one, but the band humorlessly zeros in on the music of yesteryear without offering a very unique interpretation. The first two tracks are probably the best on the album. It starts off with the spacey, psychedelic jam, "The Absolute Proof," which is a decent song in the vein of godspeed you! black emperor. Next comes a nice ethereal, instrumental dub-style tune called, "Since I've Been Edge & Bono. . ." From there, the trouble starts as the album becomes far too schizophrenic for its own good. On various tracks, the band dabbles (and not always that well) in trip-hop, Ministry-style industrial metal, Prodigy-esque electronic music, and modern garage music. The strangest song has to be the Sonic Youth meets shoegaze track "Lonliness of Gary Lonely," which is an homage to "all the lonely Gary's" apparently.

Unfortunately for Cucumber Farmer, the Pink Twins' remixes actually wind up sounding better by comparison. As a whole, the remix disc by the Pink Twins really represents the better listening experience of the two. By smoothing some of the rougher sounds and enhancing the existing music with various electronic effects, the Pink Twins add some cohesiveness that was sorely lacking in the source material. Most of the remixes are not even that drastic, but the music seems easier to digest when the style does not jump as jarringly from song to song. Still some of the remixes do not pan out, as they are not able to compensate for the original pieces.

As a rough concept, Cucumber Farmer's "Empirical Research On Western Popular Music 1993-2006 - That Was Cucumber Farmer" seems like it might have yielded some better results, however, that's not the case. If the band had brought all of the elements they used on the album to some stylistic common ground, the whole affair might have been more interesting to hear. Really, the Pink Twins manage to come closer to this ideal than their counterparts. In the end, I'm left remembering what a bunch of other bands sounded like, but I still have no idea what Cucumber Farmer is supposed to be.

Cucumber Farmer earns about 3 on this, and the Pink Twins garner roughly a 6, so let's call this a 4. 4/10

FOXY DIGITALIS


CUCUMBER FARMER "EMPIRICAL RESEARCH..." REVIEWS





They don’t want to be inducted into the Rock’n’Roll Hall of Fame. Figures, I mean, who would? Ramones, but then they sold themselves off to everything. Cucumber Farmers won’t trade in for easy success or a quick buck – they’re about as far from a quick buck as you can almost be without actually being crust. In a better world, a Finnish avant-garde prog band like Cucumber Farmer would have to look over their shoulders to check on fame creeping up on them, but for now, they can rest assured that they’ll stay in obscurity as long as they keep on doing what they do. And one should hope so, as what they do is brilliant.

LOWCUT




CUCUMBER FARMER "EMPIRICAL RESEARCH..." REVIEWS





Cucumber Farmer ei ole koskaan pelännyt suuria aiheita. Tämä totuuden suuri valhe, puolitieteellisluonteinen lähes vuosikymmenen syväanalyysi pärisee ja pulputtaa monitahoisesti. Konsepti on kuitenkin taas kerran mielenkiintoisempi kuin itse musiikki. Mutta onhan hienossa kannessa, sen itsensä asettamisessa syvälliseen kontekstiin ja villeissä biisinnimissä sulattelemista vähintäänkin puolentoista tunnin ajan. Siihen mahtuu yhdeksän biisiä ja niiden rekonstruktiot sekä paikoitellen komeaa maalailevaa konemaisemaa, rähisevää surinaa ja piikikästä laulua. Kuunteluunkin annetaan ohjeet: ”A. Kuuntele suoran kokemuksesi läpi: Mitä tunnet tätä kuunnellessani? Mielihyvää? Vihaa? Turhautumista?” Prosentuaalisesti eniten kahta viimeksi mainittua. ”B. Ota reflektiivinen asenne: Mitkä ovat tämän teoksen tarkoitusperät? Mitä se sanoo rakenteellaan? Mitä valintoja artisti on käyttänyt saavuttaakseen tämän tarkoituksen?” Tähän kysymykseen palaan sitten, kun jaksan tarttua levyyn uudestaan. ***/*****

RUMBA




CUCUMBER FARMER "EMPIRICAL RESEARCH..." REVIEWS





Second update as we clear the decks for action…first thing grabbed from the cardboard pit is a frankly bizarre-looking package provided by Cucumber Farmer. Their Empirical Research on Western Popular Music 1993-2006 (AMERICAN BROTHERS ABR086) is paired with a second disc credited to Pink Twins, called Reconstructions of Western Popular Music – presumably a remix of the first emanation. The Cucumber guys are a five-piece of guitarists and singers, occasionally augmented by guest players on keyboard and machines. Their names look kinda Finnish. The gatefold spread is packed with dense meta-textual commentary the like of which we haven’t seen since Paul Morley’s ZTT releases blighted UK pop in 1984, and the front cover is a pastiche of the Sex Pistols LP. Plus there’s a quote from Nietzsche on the back cover. There may be one too many knowing references going on here (and we haven’t even got to the track titles yet!), but the music seems decent enough, inoffensive slow-stonerish rock laced with studio echo, additional foreign sounds and heavily disguised processed vocalising.

THE SOUND PROJECTOR




CUCUMBER FARMER "EMPIRICAL RESEARCH..." REVIEWS





Cucumber Farmer on suomalainen indie/kokeellinen/psykedeelinen rock –bändi, ja tämä on heidän toinen levynsä. Paketti pitää sisällään kaksi CD:tä, joista toisella on 9 uutta Cucumber Farmerin biisiä ja toisella niistä jokaisesta Pink Twinsin uudelleenmiksaukset. Oikein hyvä idea!

”The Absolute Proof” alkaa utuisesti ja hitaasti, todella efektoitu laulu tulee mukaan ennen puoltatoista minuuttia. Tämä on tumma, goottisävytteinen mutta psykedeelinen kappale. ”Since I’ve Been Edge & Bono” on hidasta dub-reggaeta delay –laululla. Melko huumaavaa ja hallusinatorista tavaraa jännillä kitarajutuilla. Välillä mukaan tulee särökitararäimettä, sitten palataan taas hiipivän reggaen pariin. Psykedeelinen kappale. ”I Just Died in a Las Vegas Nightclub” alkaa rauhallisesti ja hämyisesti pianolla ja bassolla sekä pienellä rytmillä. Myöhemmin kappale kasvaa, ja mukaan tulee myös särökitaraa. Loppu on pelkkää pianoa. Pienimuotoisesti ja hitaasti alkava ”Working in the USSR” sisältää bassorumpua, kokeellista äänimaastoa ja kivaa melodiaa. Kolmen ja puolen minuutin paikkeilla kappale lähtee kovemmin liikkeelle äänekkään särökitaran kanssa. Vähän kumma, nopeampi ja synkähkö ”Loneliness of Gary Lonely” on lähempänä indierokkia. Hieman garage –henkinen ”Touch My E-Gow” on menevä ja hyvin rullaava aika raskas kappale jossa on taas laulua. Outo, raskas ja monotoninen ”It’s Killing Time When You’re Young” on jotain Chromen ja Godfleshin teollisuusmetallin välimaastossa. Instrumentaalinen ja hypnoottinen ”Bigass Oceanliner” on reipasta, mutta aika rankkaa ja välillä psykedeelistäkin funkia. Mukana on myös esim. ohjelmoituja perkussioita. ”DTM and a Riding Car” sisältää selostusta autokilpailuista musiikin ollessa kitaravoittoista post rockia. Tämä pitkä kappale menee välillä raskaammaksi ja nopeammaksi, välissä tulee myös kokeellinen ja psykedeelinen kohta… Sitten tulee vähän funkahtavaa kamaa, ja lopussa taas selostusta autokilpailuista sekä raskaampaa kitarariffiä. Oikein vaikuttava, monipuolinen ja melko synkkäsävyinen albumi.

Pink Twinsin versiot seuraavat pääosin jonkin verran alkuperäisiä esityksiä, ollen kyllä vielä piirun verran oudompia ja psykedeelisempiä. Tietokoneella on leikitty välillä aika vapaamielisesti, ja jotkut kappaleet ovat nyt enemmän ambienttia. Kappaleet on myös nimetty hieman eri tavalla, esim. ensimmäinen kappale on nyt vain ”Absolute”. ”Close to the Edge” on vielä dubimpi kuin originaali. ”I Just Died in a Paris Airport Lounge” menee todella hämäräksi ja sekopäiseksi, pää hajoaa… ”One Gary Lonely” on instrumentaalinen versio johon on lisätty psyketasoja. Kappaleessa ”Wrap Your Troubles in Roubles” on säilytetty rauhallinen perusjuttu, johon on lisätty reippaasti häiriöelektroniikkaa. ”Steal My E-Glow” on hidastettu dub –nopeuksiin, ja laulua on nostettu taas hieman korkeammalle. Jotenkin tästä tulee vähän punk –fiilis… Soolot kuuluvat ja rummuissa on outo, kolkko soundi. Ihan OK versio. ”Killing Time” kuulostaa melkoisen sähköiseltä ja kokeelliselta. Hyvin erilainen, todella kokeellinen ja omituinen ”Big Ass” omaa myöhemmin ultrahallun elektrobiitin, ja loppu on epämääräistä kilinää ja häiriöääniä. Ilman autoilusampleja ”Hard Riding Man” toimii minusta paremmin kuin alkuperäinen teos, ja kappaleen hypnoottinen kraut rock –ote pääsee paremmin esille. 3 minuutin kohdalla kappale menee kyllä todella päänsekoittavaksi, piu-pau vaan kaikille. Uskomaton, pitkä ja nopeasti vaihtuva äänikollaasi vie kuulijan aivot taatusti häiriötilaan. Hyvää työtä ovat veljekset tehneet, ja Teemu Korpipään masteroinnillakin lienee merkityksensä.

Kaiken kaikkiaan Empirical Research on Western Popular Music 1993-2006 on aika synkkä, välillä suorastaan epätoivoinen kuvaus länsimaisen yhteiskunnan tilasta, mutta musiikillisesti ja tunnelmallisesti se toimii minulle oikein hyvin. Levy on tarpeeksi psykedeelinen ja kokeellinen, ja varsinkin Pink Twinsin remixit hyvin ennakkoluulottomia.

PSYCHOTROPIC ZONE




CUCUMBER FARMER "EMPIRICAL RESEARCH..." REVIEWS





Cucumber Farmerin rock taipuu niin taiteeksi kuin tieteeksikin. Tuikean pitkällä ja varman tutkielmallisella nimellä siunattu kokoelma esittelee Cucumber Farmerin musiikkia yli vuosikymmenen ajalta kahden levyn verran. Ensimmäinen levy -- Empirical Research on Western Popular Music 1993-2006 That Was Cucumber Farmer -- käsittää alkuperäistuotantoa yhdeksän kappaleen verran. Toinen levy -- Reconstructions of Western Popular Music by Pink Twins -- sisältää nimensäkin perusteella Pink Twinsin remiksejä ykköslevyn kappaleista. Pureskeltavaa tässä viisijäsenisen kokeilevan yhtyeen paketissa siis ainakin riittää.

Cucumber Farmer kuvaa motiivejaan levyn kansissa varsin seikkaperäisesti. Yhtyeen historia, levyn esittely, kuunteluohjeet (!) ja empiirinen osuus (s.o. remiksit) käsitellään tiede-englannilla yliopistotutkielmaa mukaillen. Tiheästi ladotun tekstin kahlaamisen aikana sietää hyvin kuunnella, mitä konkreettista yhtye on saanut aikaan. Tämän jälkeen laitetaan tekstiaineisto sivuun ja keskitytään pelkästään musiikkiin. Ja sitten uudestaan, ja vielä uudestaan, nimittäin taustakuuntelulla Cucumber Farmer uhkaa jäädä taustalle. Nyanssit paljastuvat vasta lähemmin tarkasteltuna.

Kokonaisuutena kansiollinen Cucumber Farmerin musiikkia on vaaniva, junnaava ja hankalakin paketti. The Absolute Proof avaa pelin hitaasti hiipien. Toisella raidalla Since I´ve Been on the Edge & Bono... sukelletaan dubahteviin kaikuihin ja välillä postrock-kitararankisteluun. Kepeä I Just Died in a Las Vegas Nightclub sujahtaa ohitse turhan helposti. Samoin olisi laita neljäntenä kuultavan Working in the U.S.S.R. -hitailun, ellei biisiä olisi koristeltu tunnelmaa luovalla projektorin säksätyksellä. Dynamiikaltaan teos on tasaisen kasvava. Popittavampi Loneliness of Gary Lonely sisältää sitten ihan oikeaa (ja melko symppistä) laulua. Touch my E-Gow räyhätään läpi parissa minuutissa ennen It´s Killing Time When You´re Youngin raskastelua. Bigass Oceanliner kikkailee elektronisesti ennen kuin levyn päättää humoristisesti Formula-selostuksella ryyditetty yhdeksänminuuttinen DTM and a Riding Car.

Mitään helpointa materiaalia ei Cucumber Farmer ole vuosien varrella tuottanut, mutta kyllä tällaisella CV:llä kelpaa pöyhistellä. Pink Twinsin uudelleenluennat samoista kappaleista eivät välttämättä liikauta niin paljon kuin alkuperäiset, mutta mielellään kakkoslevyäkin kuuntelee. Kunhan muistaa varata siihenkin aikaa.

DESIBELI